Luku 1. Kotiinpaluu
Kun lähdin Leiriltä, äiti antoi minulle avainnipun. Nipussa on talon avain ja auton avaimet. Tiedän avaimien sopivan autoon, joka on talon edessä. Auton päälle on pudonnut oksia, ja ruoste on iskenyt helmoihin. Kulkuväylä ovelle on raivattu. Veli on käynyt täällä ennen minua. Mietin, tarvitsenko ollenkaan avaimia. On isän peruja, että ovet pidetään kiinni. Kun vuosia sitten lähdimme, isä taatusti varmisti, että ovi on lähtiessä lukossa. Hymynkare nousee ajatuksesta huulilleni. Painan varovasti vanhaa ovenkahvaa. Kuten arvelinkin, ovi on lukossa. Isän avainnippu on veljellä. Olisi äärimmäisen epätodennäköistä, jopa melkein mahdotonta, että kukaan tai mikään murtautuisi taloon. Silti velikin on lähtiessään tunnollisesti lukinnut oven. Avaan oven ja astun äänettömään käytävään, jonka tunnistan vain tarinoista. Olin alle vuoden vanha, kun lähdimme. Äiti on usein kertonut siitä päivästä. Äitini ei pidä siivoamisesta. Hän sanoo, että me lapset veimme viimeisenkin h...